Skip to main content
Written on December 01, 2022

Ball is art and ball is earth / Pallosta asiaa / A propos du ballon

First in ENGLISH / Then in FINNISH / lastly in FRENCH.  


image.jpeg IMG_5695.JPG


Ball is art, our earth is just one ball


Year- I think 2010- a "simple" ball designed by Outi, and made 100% by hand by African team of women won the 1st price at PlayFul Interior Competition during Helsinki design Week and Habitare Interior Fair. An award winning honoured jury of  Finnish architects and gave us a huge honour and we were so happy our work had this much respect. As I never thought it was just a ball. It was also how it was made, how recycled material was used and how we paid artisans Fair for making these beautiful things.

The material was recycled cotton for eco reasons. It was collected at a t-shirt factory in Cape Town from surplus fabric, which otherwise would have ended up in the trash.

The women's wish was that they could work from home and the handicraft was organized as desired. Working at home made it possible for women to take care of the family and save travel cost to work. Artisans we work with were not living in Cape Town but in the suburbs of Khayelitsha, the largest townshop in South Africa. They gathered in the center of Cape Town at Mielie workshop once a week to drop ready and handmade pieces of fabric. Returned home with their booklets including drawings as instructions for new commissioned work. There was no common language, but all communication was handled with note books including drawings.

We've been doing this for a long time already. Mum's was first Outi Puro's, Finnish Sculptor and mum of four's personal ethical and communal art project. Things were made in collaboration with the Finn and artisans in South Africa and exhibited at art museums and galleries in FInland, as an example of communal sustainable contemporary art. Outi named her art project Mum's as in the start it was all mothers who wanted to combine work and family, take care of kids and mind the environmetn, as world is just one for us all an dwe wnat it to be healthy for our children and coming generations. That was Outi's personal and shared value, just life.

During the years art modified also to a responsible business making smaller items for retail.  We sometimes wonder if we at Mums are somehow behind or maybe ahead when we always think that we have only one common "ball" called earth and the world is the same for all of us. Regardless of where you were born in the world we do have a common responsibility on the future of the earth, our environment. As in the principles of sustainable development, the word "sustainable" means shared responsibility for our environment to ensure that the earth is preserved for future generations. In FInnish we do not even have one word for this important thing. Not yet anyway.

When we were at the trade fair in Paris, the editor of such a great magazine as Le Monde came to the booth and during the conversation, he expressed his concern that when Mum's products are transported so far away. I was surprised when I somehow got used to the fact that our value is in how and where the products are made, and that value goes beyond freight emissions, when we still need to get these here within our reach, and otherwise many understandings and stories from another world would be missed as well. Of course, it would be great as local production to do everything domestically, but then we employ domestically and not in developing countries, and then it's a completely different matter and a different responsibility. That can't be compared to the original Mum's. I didn't know how to answer Le Monde's reporter and it was a shame later. I'll answer now, if that's okay.

Of course, there is a cargo concern, but fortunately for Johan, hydrogen-powered airplanes are already being looked into for the future. But the fact that we bear responsibility for the people in the culture and in the villages where they live and live their daily lives. We support them in their living conditions and nurture them in the advancement opportunities they have there. It is important for their future and indeed ours here. The support we do in developing countries supports the well-being of the entire village and community. The employment of parents gives children the opportunity to go to school, learn to read and write and strengthens the position of girls in society. Maybe by doing things like this, one day development subsidies won't even need to be distributed - we can do it like that, but in that direction anyway.

This is no arrogance, as I can happily tell you and I have been able to see for myself what our cooperation has achieved over the years: the artisans have the opportunity to pay for their children's schooling, a vegetable garden in the artisans' residential area, school supplies, a slide in the playground built next to the school in the artisans' residential area, little surprises for the artisans such as fruits from the city. When we started in Africa, the craftsmen lived in small wooden shacks where water rained inside. After saving from workers' compensation, they were able to buy a concrete house that also had electricity. The water came from a tap, whereas before it was carried from a common well.

Food is still made with fire in villages in India, but water does not rain inside homes, neither in India nor in South Africa. In Inita, water is still carried from a common well. This action is small on our part, but it results in a feeling of confidence and trust in the future at least a little more. For them, for us, for me. The biggest thanks to you, our customers, who have ordered and are still ordering products and works made by us.

The purpose of Mum's is to listen to the workers, of course, to act according to fair trade and fair working methods and compensation, and to organize the work while listening to the wishes of the workers. Many people hope to be able to do handicrafts specifically at home, because it enables them to take care of the family and savings also occur when there are no commuting expenses. With our partners, Mum's is always learning more than teaching.

When children learn to read and write, they also become aware of our common environment, life in villages and cities and outside them, on our planet. This affects the well-being of not only the village but also the community and society. In the Finnish welfare state, we take care of each other. There is a wonderful maternity allowance, a helpful unemployment benefit, luckily society supports it because it has the opportunity. But this is not the case in developing countries. We seem to forget that here sometimes. The (only) strong and meaningful way to bring about any kind of change is to support children going to school: it is a way to increase knowledge and literacy and thereby the thirst for knowledge in developing countries, to send children to school to learn instead of, for example, weaving carpets by hand for slave wages or begging on the streets.

Yes, dear editor of Le Monde magazine. Oh, If only I could talk to you again in peace. I would warmly invite you to visit Mum's artisans in northern India or in the suburbs of Cape Town and Johannesburg. If freight is a problem, then the entire export industry would also be at least a little bit of a problem? Maybe it is, I don't know. In any case, I am waiting for hydrogen engines and I think that our work is valuable and freight is a necessary obligation and we will not leave our people alone even in this world situation. I'm also sorry that I didn't know how to argue for Mum's better or tell you the whole story about us more transparently when we met.

Each work and our product is always unique and it is not possible to create anything else by hand. Of course, skill guarantees that the work is always of high quality and the pattern is consistent. Sometimes it seems that we here in welfare Europe sometimes forget that too: when work is done by hand, it is really made by a person with his own hands. Then each piece is unique and that is specifically a great value of Mum's. A high-quality and durable product is more easily a collector's item and a classic of the future. That's the kind of quality goods we are made of, and that's the kind of collector's item we want to become in the future, durable for future generations as well. Are we somehow so used to perfection or uniform mechanical production, even though we value handiwork very much. I don't know if that's the reason, or maybe the reason is that only a very small group of people know Mum's story deeply. Fortunately, it's a growing group.

We are not a so-called "basic company" whose goal is to build something that can be sold to someone else. We certainly don't even have the know-how for that, but when the primary goal is not rapid growth, efficiency and enrichment, but operating reasonably, doing things with quality and time, by hand and employing people in developing countries.

Of course, we are trying to grow bigger so that we can hire auxiliary staff in Finland as well, and we want people to recognize Mums as a high-quality and responsible brand. We want to grow so that we can employ more people and get opportunities to do more good both in developing countries and at home. That's who we are, dear Le Monde.


Kaava saatiin jalkapallosta. Syntyi päällinen jumppapallolle juuri sille, millä voi istua ja jumpata. Päällisen kanssa pallosta tulikin teos ja sisustuksellinen veistos.


FI Materiaali oli kierrätettyä puuvillakangasta. Sitä kerättiin Kapkaupunkilaiselta t-paitatehtaalta kerätty leikkuuylijäämänä, mikä muuten olisi päätynyt roskakoriin. 

BALL Blue hearts on greyIMG_5699.JPGIMG_5698.JPGIMG_5361.JPG




Vuonna 2010 niinkin yksinkertainen asia kun pallo voitti Sisustuksellinen Lelu kilpailussa pääpalkinnon. Kilpailu oli avoi kaikille ja järjestettiin osana Habitare messuja ja juryssa mukana arvostettuja alan ihmisiä. Se oli tärkeä kunnianosoitus Mum'sille eikä palkintoa saatu vaan pallosta tuotteena vaan myös siitä miten pallo oli valmistettu: kierrätysmateriaalista vastuullisesti käsityönä ja eteläafrikkalaisten naisten käsissä. Naiset tekivät työtä kotona ja säästivät lastenhoito- ja työmatkakuluissa. Mum'sin Outi piirsi ja suunnitteli ja kaikki kommunikointi naisten kesken tapahtui piirroksin, koska yhteistä kieltä ei ollut. Lyhykäisyydessään niin. 

Eteläafrikkalaisissa käsissä syntyi Sisustuksellinen lelu kilpailun voittanut pallo, mikä ei kuitenkaan ollut vain pallo, vaan siinä yhdistyi käytännöllisyys ja kauneus ja vastuullinen tuotanto. Se oli rahi ja päällinen perinteiselle jumppapallolle, sisustuksellinen lelu ja taidekäsityöteos mikä kestää aikaa, ilahduttaa kotia sisustusesineenä.


Ollaan tehty tätä jo aika pitkään. Ensin taideprojektina ja nyttemmin vastuullisena liiketoimintana, vaikka liiketoiminnallista oppia onkin vain kantapään kautta. Mietin joskus, että olemmeko me Mumsissa jotenkin jäljessä vaiko ehkä edessä kun aina ajattelemme, että meillä on yksi yhteinen maapallo ja pallostamme meillä yhteinen jaettu vastuu. Emme voi valita minne ja mihin olosuhteisiin maailmassa synnymme emmekä tiedä mitä tälle pallolle on tarkoitus tehdä, mutta luulisi nyt ainakin että ei ainakaan meidän toimestamme tätä palloa tarkoitus tuhota. Kestävän kehityksen periaatteissa sana "sustainable" tarkoittaa yhteistä vastuuta ympäristöstämme siitä, että maapallo säilyy myös tuleville sukupolville. Suomenkielessä "kestävä kehitys" ei heti saa yhtä yksinkertaisesti yhdellä sanalla selittävää vastaavaa merkitystä.

Kun olimme messuilla Pariisissa niin niinkin hienon lehden kuin Le Monde toimittaja tuli osastolle ja keskustellessa kertoi huolensa siitä, että kun Mum's tuotteet kuljetetaan niin kaukaa. Yllätyin kun jotenkin tottunut siihen, että arvomme on siinä miten ja missä tuotteet tehdään ja sen arvo ajaa rahtipäästöjenkin yli, kun nämä pitää kuitenkin meidän ulottuville tänne saada ja muuten moni ymmärrys ja tarina toisesta maailmasta jäisi saavuttamatta sekin. Toki olisi lähituotantona hienoa tehdä kaikki kotimaassa vaan silloin työllistämme kotimaassa emme kehittyvissä maissa ja silloin kyse on ihan eri asiasta ja erilaisesta vastuusta. Tuota ei voi verrata alkuperäiseen Mum'siin. En osannut Le Monden toimittajalle vastata ja se harmitti myöhemmin. Vastaankin nyt, jos sopii.

Rahtihuoli on toki olemassa, vaan johan sitä onneksemme väläytellään jo vedyllä kulkevia lentokoneita tulevaksi. Vaan se, että kannamme vastuuta ihmisistä siinä kulttuurissa ja niissä kylissä missä he asuvat ja arkea elävät. Tuemme niissä elinolosuhteissa ja kasvatamme niitä etenemismahdollisuuksissa mitä heillä siellä on. Se on tärkeätä tulevaisuudelle niin heidän kuin itse asiassa meidänkin täällä. Se tuki mitä teemme kehittyvissä maissa tukee koko kylän ja yhteisön hyvinvointia. Vanhempien työllistyminen antaa lapsille mahdollisuuden käydä koulua, oppia lukemaan ja kirjoittamaan ja vahvistaa tyttöjen asemaa yhteiskunnassa. Ehkä näin toimien jonakin päivänä ei kehitystukia tarvitsisi edes jakaa- karrikoiden niin, mutta siihen suuntaan kuitenkin.

Tämä ei ole mitään ylimielisyyttä, kun voin ilolla kertoa ja olen itse voinut todeta mitä yhteistyömme on vuosien aikana saanut aikaan: käsityöläisillä mahdollisuus maksaa lastensa koulunkäyntiä, vihannespuutarhaa käsityöläisten asuinalueelle, koulutarvikkeita, koulun yhteyteen käsityöläisten asuinalueelle rakennettuun leikkipuistoon liukumäki, käsityöläisille pieniä yllätyksiä kuten hedelmiä kaupungista. Kun aloitimme Afrikassa niin käsityöläiset asuivat pienissä lautahökkelissä joihin satoi vesi sisälle. Säästettyään työkorvauksesta pystyivät hankkimaan betonirakenteisen talon johon sai myös sähköt. Vesi tuli hanasta, kun aiemmin sen kannettiin yhteisestä kaivosta.

Ruoka tehdään kylissä Intiassa yhä tulella, vaan vesi ei sada sisälle koteihin ei Intiassa eikä Etelä-Afrikassa. Initassa vesi kannetaan yhteisetä kaivosta yhä. Tämä toiminta on pientä meiltä, mutta tästä seuraa edes vähän enemmän tulevaisuuteen luottava ja luotaava olo. Heille, meille, minulle. Suurin kiitos teille asiakkaillamme, jotka meidän tekemiä tuotteita ja teoksia olette tilanneet ja tilaatte.


Eri kulttuurin kanssa yhteistyönä toimien tulee olla nöyrä ja varovainen, kunnioittava. Näissä hommissa ei määräillä eikä pusketa, vaan työtä pyritään tekemään yhteisymmärryksessä ja hyvämielisesti, ystävällisyydellä. Kaikki ei välttämättä kaikkien kanssa aina suju. Minullekin paukkuu monenmonta myyntipuskua whatsupiin viikossa, kun varsinkin Intiasta mnenlaiset yrittäjät yrittävät tarjota mattojaan. Aina ei ole oikea tapa livahtaa eri kulttuuriin muka "osaajana" sorkkimaan tai tekemään yhteistyötä. Silloin helposti nostaa itsensä toisten yläpuolelle eikä se ole Mum'sin tarkoitus. Opimme kulttuureista aika paljon, kun yritämme kuunnella, tututustua ja toimimme verkoston kanssa mikä on pieni ja perustuu ystävyyteen. Ei tuollainen hetkessä synnykään.

Mum'sin tarkoitus ensin kuunnella tekijöitä, tietenkin toimia reilun kaupan ja oikeudenmukaisen työtavan ja työkorvauksen mukaan ja organisoida työnteko tekijöiden toiveita kuunnellen. Moni toivoo voivansa tehdä käsityötä nimenomaan kotona, koska se mahdollistaa perheestä huolenpidon ja säästöä syntyy myös, kun ei ole työmatkakuluja. Yhteistyökumppaniemme kanssa Mum's on aina enemmän oppimassa kuin opettamassa.

Kun lapset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan niin he tulevat tietoisiksi myös yhteisestä ympäristöstämme, elämästä kylissä ja kaupungeissa  ja niiden ulkopuolella, maapallollamme. Tämä vaikuttaa paitsi kylän myös yhteisön ja yhteiskunnan hyvinvointiin. Meillä Suomen hyvinvointivaltiossa pidetään toisistamme huolta. On ihana äitiyspäiväraha, auttava työttömyyskorvaus, yhteiskunta onneksemme tukee, koska sillä on siihen mahdollisuus. Vaan näin ei kehittyvissä maissa ole. Sen me taidamme aina välillä täällä vähän unohtaa. Lienee (ainoa) vahva ja merkityksellinen keino minkäänlaiseen muutokseen lasten koulunkäynnin tukeminen: se on keino lisätä tietoutta ja lukutaitoa ja sitä kautta tiedonjanoa kehittyvissä maissa, saattaa lapset kouluun opin ääreen sen sijaan, että kutoisivat esimerkiksi käsityönä orjapalkalla mattoja tai kerjäisivät kaduilla.  

Niin, hyvä Le Monde lehden arvoisa toimittaja. Voi, kunpa saisin uudestaan keskustella kanssanne rauhassa. Kutsuisin teidät lämpimästi vierailulle tutustumaan Mum'sin käsityöläisiin Pohjois-Intiassa tai Kapkaupungin ja Johannesburgin lähiöissä. Jos rahti on ongelma niin silloinhan myös kaikki vientiteollisuus olisi ainakin vähän ongelma? Ehkä se onkin en minä tiedä. Vetylentokoneita odotan joka tapauksessa ja olen sitä mieltä, että meidän työmme on arvokasta ja rahti on välttämätön pakko emmekä jätä meidän ihmisiä tässäkään maailmantilanteessa yksin. Olen myös pahoillani, että en ole osannut tavatessamme argumentoida Mum'sin puolesta paremmin tai kertoa meistä teille koko tarinaa läpinäkyvämmin.

Mum's kun alkoi suomalaisen neljän lapsen äidin ja kuvataiteilijaäidin taideprojektina ja taideyhteistyönä eteläafrikkalaisten artesaaninaisten kanssa. Omista henkillökohtaisista arvoista ja taiteilijathan ovat tunnetusti sitkeitä. ja omapäisiä.. Ensimmäiset näyttelyteokset saapuivat Suomeen Outin taidenäyttelyihin. Tuosta sitten muutaman vuoden matka, niin kuvanveistäjääidin kudotut veistokset muotoutuivat myös tuotteiksi ja eettiseksi liiketoiminnaksi ja mukaan saimem myös tunnettuja nimiä suunnittelijoiksi.

Kaiken alkuna oli naisten hyvinvoinnin tukeminen kehittyvissä maissa. Työssä tuntui olevan jotenkin järkeä ja merkitystä ja se henkilökohgtaisestikin nbeljän lapsen äidille helppo samaistua. Yhteistyö oli kaikille mielekästä ja vastuullisiin arvoihin vahvasti sidottua. Virheitä ei ollut olemassa vaan ajateltiin että se mitä suunniteltiin saa muotoutua uudeksi heidän käsissä jotka osaavat tehdä. Yhteistyö oli joustavaa ja toisen osaamista kunnioittavaa, rentoa ja arvostavaa. Sittemmin Mum's muotoutui pikkuhiljaa eettiseksi liiketoiminnaksi ja tuotteiden myötä harmi kyllä jonkinmoinen rentous ainakin väheni vaikka ei häipynytkään. Vaan tuli toimitusaikatauluihin eräpäiviä ja värisävyihin tarkkoja vaateita ja käsitöitä tehtiin uudestaan jos se ei juuri ja täysin noudattanut odotetusti suunniteltua kaavaa. Vaan niin sen varmaan täytyi mennä, jos tuotelinjalla lähteä tahtoi ja tuossa oli oma viehättävyytensä. Tsemppasimme toisiamme ja varmistimme aikatauluja: Onnistuuko? Pystymmekö tässä ajassa laatuun? Voisimmeko saada paikallisesti käsvivärejä? Kyllä, tahdoimme onnistua ja yhdessä!

Jokainen teos ja tuotteemme on aina uniikki eikä käsityönä muuta ole mahdollista aikaan saadakaan. Taito toki takaa sen, että työ on aina laadukasta ja kuvio yhtenevä. Joskus tuntuu, että senkin me täällä hyvinvointi- Euroopassa joskus unohdamme: kun työt tehdään käsin niin sen todella valmistaa ihminen omin käsin. Silloin jokainen teos on uniikki ja sekin on nimenomaan suuri Mum'sin arvo. Laadukas ja kestävä tuote on helpommin tulevaisuuden keräilytuote ja klassikko. Sellaiseksi laatutavaraksi meitä tehdään ja sellaiseksi keräiolykohteeksi tahdomme tulevaisuudessa tulla, kestäväksi myös tuleville sukupolville. Olemmeko ehkä jotenkin niin tottuneita täydellisyyteen tai tasalaatuiseen koneelliseen tuotantoon, vaikka käsityötä kovin arvostammekin. En tiedä onko se se syy tai ehkä syy on se, että Mum'sin tarinaa syvältä tuntee ihmisistä kuitenkin vain hyvin pieni joukko valveutuneita ihmisiä Onneksi kasvava sellainen.

Me emme ole niin sanottu "perusyritys", jonka tavoitteena rakentaa itsestään jollekin toiselle taholle myytävä. Meillä ei ole siihen varmasti edes osaamista, vaan kun ei ensisijainen tavoite ole nopea kasvu, tehokkuus ja rikastuminen, vaan toimiminen kohtuullisesti, tehdä asiat laadukkaasti ja ajan kanssa, käsin ja ihmisiä kehittyvissä maissa työllistäen.

Yritämme toki kasvaa suuremmaksi, jotta saisimme palkattua apuvoimaa Suomeenkin ja tahdomme että ihmiset tunnistavat Mumsin laadukkaana ja vastuullisena merkkinä. Tahdomme kasvaa, jotta voimme työllistää lisää ihmisiä ja saada mahdollisuuksia tehdä lisää hyvää niin kehittyvissä kuin kotimaassa. Sellainen me olemme, hyvä Le Monde.



Saatiin tehdä Marimekon mallistoon tyynynpäällisiä samoissa käsissä kuin missä pallokin syntyi./ We made cushon cover s with the same technique tahn the ball for fantastic Finnish Marimekko's collection.


Pikimusta pallo oli väriin tottuneille tekijöille ihmetys, vaan lopulta ihastus. / Nordic simplicity


Kudottuja Mum's veistoksia Jyväskylän taidemuseossa. / Art is where Mum's began




à propos du ballon

En 2010, une chose aussi simple que la balle a remporté le premier prix du concours "Jouet décoratif". Gagner le concours était un honneur important pour Mum's, et le prix n'était pas seulement pour le ballon en tant que produit, mais aussi pour la façon dont le ballon a été fabriqué : fabriqué à la main de manière responsable à partir de matériaux recyclés et par des mains sud-africaines, conçu en Finlande. En Afrique du Sud, les femmes faisaient de l'artisanat à la maison et économisaient sur les frais de garde d'enfants et de transport. C'était leur propre souhait. Outi dessinait et planifiait et toute communication se faisait par le dessin, car il n'y avait pas de langage commun. Bref, oui. Jouet décoratif né entre des mains sud-africaines, le concours a été remporté par une balle, qui n'était pas qu'une balle, mais qui associait praticité, beauté et production responsable. C'était un jouet décoratif, une sculpture, un appareil électroménager et une œuvre qui dure dans le temps et apporte de la joie.

Nous faisons cela depuis longtemps. D'abord en tant que projet artistique et maintenant en tant qu'entreprise responsable, même si les leçons commerciales ne peuvent être apprises qu'à la dure. Je me demande parfois si chez Mums nous sommes en retard ou en avance quand nous pensons toujours que nous avons une terre commune et que le monde est le même pour nous tous. Peu importe où vous êtes né dans le monde. Comme dans les principes du développement durable, le mot « durable » signifie une responsabilité partagée pour notre environnement afin d'assurer que la terre soit préservée pour les générations futures.

Lorsque nous étions à la foire commerciale de Paris, le rédacteur en chef d'un aussi beau magazine que Le Monde est venu sur notre stand et au cours de la conversation, il a exprimé son inquiétude lorsque ces produits sont transportés à une telle distance. J'ai été en quelque sorte complètement surpris quand je me suis en quelque sorte habitué au fait que notre valeur réside dans la façon dont les produits sont fabriqués et que cette valeur va au-delà des émissions de fret, alors que nous devons encore les amener ici pour ceux d'entre nous qui voyagent et autrement de nombreuses compréhensions et les histoires d'un autre monde seraient également manquées. Bien sûr, ce serait formidable en tant que production locale de tout faire au niveau national, mais nous employons ensuite au niveau national et non dans les pays en développement, et puis c'est une autre affaire que celle de maman. Je n'ai pas su répondre au journaliste du Monde et c'était dommage plus tard.

Le matériau était un tissu de coton recyclé. Il a été collecté dans une usine de t-shirts au Cap en tant que surplus de coupe, qui autrement aurait fini à la poubelle.

Le souhait des femmes était de pouvoir travailler à la maison. le travail était organisé comme on le souhaitait. Le travail à domicile permettait aux femmes de s'occuper de la famille et elles ne se réunissaient au centre de Cape Town qu'une fois par semaine pour apporter des morceaux de tissu faits à la main. Dans le même temps, les femmes ont reçu des instructions pour de nouveaux travaux de commande. Il n'y avait pas de langage commun, mais toute communication était gérée par des dessins.